UUTISIA

Walter Vagnozzi  In memoriam 28.7.1928-13.3.2012. Suomen Beniamino Gigli -seura ry:n kunniajäsen 2003.  Walter Vagnozzi kirjoitti tämän artikkelin seuran historiikkiin v. 2005: On asioita, jotka joskus voivat muuttaa yksilön elämänkulun. Olkoon hyvin selvää, ettei tämä ole tapahtunut minulle, kuitenkin seuraava kertomus voi selittää kirjan lukijoille, miksi siinä esiintyy myös minun nimeni ja miksi minut on kaksi kertaa kutsuttu Suomen Beniamino Gigli –seuran taholta laulamaan suuren Recanatin tenorin muistoksi. Palatkaamme vuosien taakse: hyvä Jumalani! Niitähän on kulunut 51! Olemme siis vuodessa 1953 ja Istituto Massimossa (hyvin tärkeä jesuiittojen johtama koulu) järjestettiin suuri hyväntekeväisyyskonsertti: laulamaan oli kutsuttu muutamia ajankohdan suurimpia laulajia, joilla oli lapsia tai lapsenlapsia opiskelemassa siellä. Meidän Beniaminoltamme oli Rina Giglin poika Maurizio, sopraano Maria Caniglialta, baritoni Tito Gobbilta ja basso Giulio Neriltä oli lapsia.  Mutta jotakin piti tapahtua sotkeakseen hengenmiesten tekemät ohjelmat: Maria Caniglian oli pakko peruuttaa, koska erään lakon takia hänen ensi-iltansa Adriana Lecouvreurissä oli siirretty juuri konsertti-illaksi; Gobbin, koska hänen piti laulaa Via della Conciliazionen auditorion vihkiäisissä. En hukannut aikaa miettimiseen ja lähdin välittömästi Via Serchio 2:een, huvilaan jossa Gigli asui ja sanoin hänelle: ”Commendatore, olen kuullut että Gobbi ei voi olla läsnä, miksette laita minua laulamaan?” Gigli, joka viidettä vuotta seurasi ääneni kehitystä maestro Vincenzo D’Alessandron johdolla ja jonka haltuun hän itse oli minut luovuttanut, oli onnellinen: ”Voimme tehdä yhdessä dueton”, hän sanoi. Minä, joka en odottanut muuta, ehdotin välittömästi: ”Tehkäämme Helmenkalastajien duetto”. Samanaikaisesti ajattelin myös Caniglian korvaamista ehdottamalla hyvin taitavaa Orietta Moscuccia. Päivää ennen konserttia palasin Giglin taloon harjoitusta varten. Maestro Sivieri pianon ääressä soittaa neljä sointua, jotka edeltävät minun aloitustani ”Sei tu che dinanzi mi sta?” ”Resitatiivin” lopussa Gigli keskeyttää minut: yksi nuotti ei ollut hänen mieleensä, hän esittää useamman kerran sävelen sekä oikealla tavalla että imitoiden virhettäni. Duetto päättyy katkeamattomalla sävelellä (pianissimo) ja hän: ”Oletko ymmärtänyt, että me ohennamme tässä ääntä? Näytämme silloin kahdelta parmisaani-viipaleelta”. Päivää myöhemmin, minä olin ilmeisesti ensimmäinen nousemaan koulun suurelle pihalle järjestetylle esiintymislavalle, koska olin nuorin. Ensimmäisen kappaleen loputtua palasin luokkaan, joka toimi pukuhuoneena; Giulio Neri otti kirjan johon oli sidottu aariat, leikkasi niistä kaksi antaen minulle sanomalla: ”Ota sinä ne, koska laulat ne paremmin kuin minä”. Kaiken kaikkiaan Helmenkalastajien duetto oli suuri menestys tuhannen ihmisen edessä, Gigli halasi minua ja antoi pienen näpäyksen kasvoilleni.    Unohdin sanoa hyvät lukijat, että sinä päivänä, kun tein kuuluisan harjoituksen, toin mukanani erään ystävän, jolla oli hyvin ammattimaista tasoa oleva nauhuri (harvinainen asia sinä aikana). Hänen ansiostaan duetto nauhoitettiin. Seuraavana vuonna Gigli soitti minulle: ”Minun täytyy pitää konsertti seurakuntataloni vihkiäisissä. Tulisitko uudelleen laulamaan kanssani Helmenkalastajien dueton?” Ehkäpä olette jo ymmärtäneet, että sanoin hänelle kyllä.  Ja uudelleen v. 1957: ”Minun pitää laulaa Circolo Marchigianossa (markelaisten seura Roomassa). Tuletko?” Mutta tuota konserttia ei koskaan pidetty, koska Gigli kuoli. Sen sijaan siinä esiintyivät hänen muistokseen muutamat nuoret, joiden kehitystä Gigli seurasi. Näiden joukossa olin myös minä. Eri syistä johtuen ja suurella surulla luovuin taiteellisesta urasta, mutta sydämessäni ovat aina läsnä muistot Gigli-seikkailuistani. Monien vuosien jälkeen, ehkä parinkymmenen, kuuntelin erästä radiolähetystä, jonka aikana eräs vieras esitteli Giglin julkaisemattomia kappaleita: kun hän pelasi korttia, kertoi vitsejä ja niin edelleen. Kerroin ohjelman johtajalle, että myös minulla oli jotain mielenkiintoista; se ei koskenut niinkään paljon duettoa kuin nuotin korjausta (pieni laulun oppitunti) ja sen viimeisintä tahtia. Minulle avautuivat valtion laitoksen ovet ja päivää myöhemmin vein nauhan, joka kokonaisuudessaan lähetettiin radiossa.  Eikä se lopu tähän. Läsnä radion studiossa oli Maurizio Tiberi, hyvin kuuluisa harvinaisten äänilevyjen keräilija ja erään musiikkitieteilijäystäväni ystävä. Hän pyysi minulta lainaksi nauhaa. Tunsin jäätyväni, mutta yhteisen ystävän nimissä en voinut vastata hänelle kielteisesti. Minut palkittiin myös tästä: siihen aikaan EMI oli tekemässä uusintapainosta recanatilaisen Euroopassa tekemistä levytyksistä. Minun duettoni liitettiin julkaisemattomien joukkoon ja julkaistiin myös kuva konsertista. Duetto mainittiin, koska se oli ainoa ei-studiossa levytetty kappale. Toinen erikoisuus: Giglin tekemistä dueton levytyksistä, meidän on ainoa jossa esitetään myös ”resitatiivi”. Mutta Gobbin luopuminen jatkoi hedelmiensä antamista. Eräänä päivänä esittäytyi minulle silloin täydellisesti tuntematon Torsten Brander, tänään veljellinen ystävä. Oopperamaailman eräällä kriisihetkellä, jolloin ihaillaan vääriä myyttejä, todellisia ja varsinaisia itserakkaita tyyppejä, tämän kirjan tekijä taistelee kaikilla voimillaan palauttaakseen Totuuden pitääkseen elossa Tenorin nimen joka on ”laulanut isänmaalleen”, jonka ääntä odotetaan turhaan oopperamusiikin radiolähetyksissä kuultavaksi; ainakin täällä Italiassa. Aloitettuani uudelleen laulamisen 20 vuoden hiljaisuuden jälkeen minulla on ollut toinen kunnia osallistua kaksi kertaa Helsingissä ja kerran Recanatissa Beniamino Giglin muistokonsertteihin. Kiitos rakas Torsten, kiitos ansiokkaasta työstä, josta muotoilen hartaat ja vilpittömät onnentoivotukseni. Ja kiitos vaan Tito Gobbille, joka tuona kaukaisena v. 1953 päivänä meni laulamaan toisaalle. Walter VagnozziBaritoni, Suomen Beniamino Gigli –seuran kunniajäsen, Rooma.

PETER LIDROOSIN ELÄMÄKERTAA ON SAATAVISSA HYVIN VARUSTETUISTA KIRJAKAUPOISTA TAI SUORAAN SEURALTA: bgigli@elisanet.fi 

LINDROOS-ELÄMÄKERRAN KANSI 

  Marjukka Tepponen ja Roberto De Biasio Traviatan Brindisissä 

TENORI ROBERTO DE BIASIO LOISTI GIGLIN JA LINDROOSIN KUNNIAKSI

Suomen Beniamino Gigli -seura ry. järjesti lauantaina 29.10.2011 perinteisen vuotuisen konserttinsa Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä. Salissa oli runsaslukuinen yleisö oopperanystäviä. Ensi rivissä istui myös Italian suurlähettiläs Giorgio Visetti Italian Kulttuuri-instituutin johtajan Giovanni Sciolan kanssa. Konsertin aluksi Torsten Brander esitteli kirjoittamansa tenori Peter Lindroosin elämäkerran "Suomen suurin tenori Peter Lindroos".

Konsertin laulajat olivat hyvin korkeata kansainvälistä tasoa. Torsten Brander luovutti Comosta olevalle tenori Roberto De Biasiolle vuoden 2011 Gigli-palkinnon. De Biasio on kiinnitetty New Yorkin Metropolitaniin ensi kaudella kolmeen eri rooliin. "Metropolitanin tenori tuli ja valloitti" oli kriitikko Veijo Murtomäen otsikko pari päivää konsertin jälkeen Helsingin Sanomissa. De Biasio saattoi laulullaan suomalaisyleisön innostuksen tilaan tulkitsemalla mitä kauneimmalla äänellään kappaleita kuten Nemorinon romanssi Una furtiva lagrima Lemmenjuomasta, Lunge da lei Traviatasta, Brindisin samasta oopperasta Marjukka Tepposen kanssa yleisön riemuksi. Hän lauloi loisteliaasti myös Verdin Ernanista aarian Mercè diletti amici, jota hän tulee tulkitsemaan Metropolitanissakin. Konsertin jälkipuoliskolla De Biasio ilahdutti yleisöä lauluillaan: A vucchella, Pecchè ja Mattinata sekä ylimääräisenä olleella De Curtisin Giglille säveltämällä Non ti scordar di me.

De Biasion rinnalla esiintyivät erinomaiset suomalaislaulajat: sopraano Marjukka Tepponen ja Lindroosin suvun puolesta Peterin poika, kansainvälisesti arvostettu basso Petri Lindroos sekä hänen 21-vuotias poikansa siis Peterin pojanpoika, tenori Kristian Lindroos,jonka hienosävyinen ääni muistutti paljon isoisän ääntä. Seuran varapuheenjohtaja, pianisti Liisa Pimiä huolehti laulajien vaativasta säestyksestä hienolla tavalla. Oli todellakin suuri ilta, kuten suurlähettiläs Visetti totesi konsertin jälkeen.

  ENSI LAUANTAIN "GIGLI-LINDRROOS 2011" -KONSERTTIIN ON VIELÄ RUNSAASTI LIPPUJA SAATAVISSA LIPPUPALVELUSSA. LIPPUJA MYYDÄÄN VIELÄ OVELLA TUNTIA ENNEN. ON TULOSSA TODELLA HIENO KONSERTTI, JOTEN KAIKKI SUUREN LAULUTAITEEN YSTÄVÄT LIIKKEELLE! Roberto De Biasio 

Konsertti on herättänyt ennakolta jo suurta huomiota, joten kannattaa mennä kiireesti Lippupalveluun, kun lipunmyynti alkaa. Italialainen tenori Roberto De Biasio tulee ilahduttamaan suomalaisyleisöä laulullaan. Hän debytoi kuluvan vuoden tammikuussa New Yorkin Metropolitan-oopperassa Simon Boccanegrassa ja tulee laulamaan siellä tulevalla kaudella kolmessa eri roolissa! Konsertin korkeaa tasoa todistavat molemmat suomalaissopraanot ja laulukilpailujen voittajat Marjukka Tepponen ja Miina-Liisa Värelä. Koska tilaisuudessa julkistetaan virallisesti Torsten Branderin kirjoittama Peter Lindroosin elämäkerta, on asiallista, että konsertissa esiintyvät suvun edustajat: basso Petri Lindroos ja hänen poikansa, tenori Kristian Lindroos. Laulajia säestää Liisa Pimiä.

GIGLI-LINDROOS 2011 -MUISTOKONSERTTI

Nyt ovat konsertin taiteilijat selvillä. Konserttihan pidetään lauantaina 29.10.2011 klo 18 Sibelius-Akatemian konserttisalissa. Konsertin aikana tullaan julkistamaan Torsten Branderin kirjoittama elämäkerta Peter Lindroosista. Konsertissa esiintyvät: italialainen nuori tänä vuonna Metropolitanissa debytoinut tenori Roberto De Biasio, kaksi nuorta ja loistavaa suomalaista sopraanoa: Marjukka Tepponen ja Miina-Liisa Värelä (Mustakallio-kilpailun voittaja 2011) sekä mm. La Scalassa laulanut basso Petri Lindroos. Heitä säestää Liisa Pimiä. Lipunmyynti alkaa Lippupalvelussa elo-syyskuun vaihteessa. Tulossa on siis erittäin korkeatasoinen ja hieno tilaisuus kahden suuren tenorin muistoksi: Beniamino Giglin ja Peter Lidroosin. 

TOSTIN 165-VUOTISKONSERTTI

Suomen Beniamino Gigli -seura ry. ja Sibelius-Akatemia järjestivät akatemian Ackté-salissa 9.4.2011 kuuluisan italialaisen laulusäveltäjän Francesco Paoli Tostin syntymän 165-vuotispäivän merkeissä konsertin. Yhteistyössä oli mukana myös Italian Ortonassa toimiva kansallinen Tosti-instituutti. Vastaavia konsertteja järjestettiin samana päivänä eri maissa. Suomen konsertti oli omistettu myös Oskar Merikannolle. Konsertissa esiintyivät: sopraanot Theresa Paul ja Meeri Pulakka, tenorit Heikki Halinen, Mikko Nuopponen, Marko Nuutinen ja Olavi Suominen, baritonit Juha Eskelinen, Petteri Lehikoinen ja Olli Rasanen sekä sopraano Wilma Vernocchi. Laulajia säestivät pianistit Anna Ramstedt, Maarja Plink ja Liisa Pimiä. 

FABIO ARMILIATOSTA RECANATIN KUNNIAKANSALAINEN

 Tenori Fabio Armiliatosta tuli 26.3.2011 Recanatin kunniakansalainen Teatro Persianissa pidetyn konsertin aikana. Armiliato on toinen oopperalaulaja, jolle tämä harvinainan kunnianosoitus myönnettiin.

TORSTEN BRANDERILLE LUOVUTETTIIN SUOMEN LEIJONAN RITARIMERKKI

Gigli-seuran varapuheenjohtaja Liisa Pimiä luovutti puheenjohtaja Branderille ritarimerkin 10.3.2011 seuran vuosikokouksen yhteydessä.  

TENORI ROBERTO DE BIASIO KONSERTIIMME 29.10.2011

Seuramme järjestää Sibelius-Akatemiassa lauantaina 29.10.2011 klo 18 Gigli-Lindroos -konsertin, jossa laulaa italialainen huipputenori Roberto De Biasio. Hän debytoi New Yorkin Metropolitanissa tammikuussa 2011. Muut esiintyjät valitaan myöhemmin. Tilaisuudessa julkistetaan Torsten Branderin kirjoittama Peter Lindroosin elämäkerta. 

Vilho Kekkonen 102 vuotta!

 Seuramme kunniajäsen ja maailman vanhin tenori Vilho Kekkonen täytti tänään 21.2.2011 peräti 102 vuotta. Suomen Beniamino Gigli -seura r.y. onnittelee lämpimästi kunniajäsentään.

TORSTEN BRANDER SAI SUOMEN LEIJONAN RITARIKUNNAN RITARIMERKIN

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt 6.12.2010 seuramme puheenjohtajalle Torsten Branderille Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin hänen ansioistaan suomalais-italialaisten kulttuurisuhteiden edistämisestä viimeisten 25 vuoden ajalta.

PIETRO BALLO RECANATIN KUNNIAKANSALAISEKSI

Seuramme kunniajäsen, tenori Pietro Ballo on nimetty ensimmäisenä oopperalaulajana Recanatin kunniakansalaiseksi perjantaina 3.12.2010 Recanatin Teatro Persianissa pidetyn Rossinin oopperan Vihkivekselin esityksen jälkeen. Oopperan tuotti paikallinen Gigli-musiikkiopisto. Pietro Ballo lauloi  kolme Giglin repertoaariin kuuluvaa laulaa kiitokseksi nimityksestään.

Taiteilijat ottavat vastaan suosionosoituksia ENTUSIASTINEN GIGLIN MUISTOKONSERTTI HELSINGISSÄ "Tänä iltana mitä kaunein illanvietto, sanoisin fantastinen eikä olisi koskaan halunnut sen loppuvan ja joka muistetaan aina! Kukaan meistä ei halunnut mennä nukkumaan! Helsinki olet sydämessäni!" (sopraano Lucia Casagrande Raffi konsertin jälkeen) Lauantai-iltana 30.10. elettiin Sibelius-Akatemian salissa loistavia hetkiä Giglin merkeissä hänen syntymänsä 120-vuotismuistojuhlassa. Tämän konsertin piti olla Fabio Armiliaton riemuvoitto, mutta labirintitis esti hänen lentämisensä Suomeen viime hetkillä. Mutta seuran puheenjohtaja Torsten Brander onnistui vaikeissa olosuhteissa löytämään korvaavan tenorin Romanian Oradeasta, jossa hän lauloi Verdin Requiemissa. Hän oli Maurizio Graziani, syntyisin Maceratassa mutta asuu nykyään Piacenzassa. Hän lauloi sitten suomalaisten sydämiin hienossa tunnelmassa. Alussa Brander ojensi Grazianille vuoden 2010 Gigli-palkinnon. Graziani lauloi konsertin alkupuoliskolla kappaleita Giglin repertoaarista saaden suuret aplodit salintäyteiseltä yleisöltä (600). "I' te vurria vasà" (Di Capua), Recondita armonia (Tosca), Improvviso (Andrea Chénier), jotka saivat yleisön innostuksen valtaan. Alkupuolen viimeinen kappale oli loistavasti esitetty Brindisi Traviatasta sopraano Sirkka Lampimäen kanssa. Muut laulajat olivat nuoria, mutta todella hyviä kaikki. Lampimäki sai yleisön ihastuksen valtaan erityisesti huippuvaikeassa Yön kuningattaren aariassa Mozartin Taikahuilusta. Hän lauloi sellaisella bravuralla, että se lähenteli jo akrobatiaa. Nuori italialainen sopraano Lucia Casagrande Raffi (Gubbio/Rieti) sai yleisön ihastuksen valtaan laulamalla ensimmäisenä italialaisena laulajana näiden konserttien historiassa kappaleensa suomeksi. Laulu oli Oskar Merikannon "Pai, pai paitaressu". Myös baritoni Petteri Lehikoinen kunnostautui monessa kappaleessa. Konsertin aikana kuultiin neljä eri duettoa, joista kaikki laulajat lauloivat dueton Grazianin kanssa. Toisella puoliskolla taiteilijat antoivat yleisölle iloa kuulla vielä kolmea kappaletta Traviatasta. Casagrande Raffi liikuttavassa tulkinnassa aariasta "Addio del passato", Lampimäki jälleen poikkeuksellista virtuositeettia osoittaen aariassa "È strano..sempre libera" ja Casagrande Raffi sekä Graziani duetossa "Parigi o cara". Yhden huippuhetkistä muodosti Grazianin tulkinta Laran laulusta Granada. Virallinen ohjelma päättyi näiden konserttien pakolliseen kappaleeseen eli De Curtisin lauluun "Non ti scordar di me", jonka tulkitsi mestarillisesti Maurizio Graziani. Liisa Pimiä toimi erittäin ansiokkaasti säestäjänä pitkässä ja vaikeita kappaleita sisältäneessä konsertissa. Kukituksen ja lahjojen jaon jälkeen Kaikki laulajat Grazianin johdolla lauloivat yleisönkin siihen yhtyessä Italian epävirarllisen kansallislaulun eli O Sole mion. Graziani päätti konsertin entusiastisessa tunnelmassa laulamalla Gastaldonin laulun Musica proibita (Kiellettyä musiikkia). Konsertissa oli läsnä edustajia Italian Kulttuuri-instituutista ja suurlähetystöstä. Näin monien vaikeuksien jälkeen oli konsertti kääntynyt suureksi voitoksi ja unohtumattomaksi muistoksi kaikille läsnäolleille.